Ilotulitteista tulevat mieleen kovat äänet, kirkas värinäytös ja juhliminen. Nykyään ilotulitteita käytetäänkin maailmanlaajuisesti erinäisissä juhlissa, esimerkiksi Intiassa Diwali-juhlassa, Yhdysvalloissa itsenäisyyspäivänä ja Suomessa uutenavuotena. Mutta mistä ilotulitteet juontavat juurensa? Ja mitä tekemistä bambulla on asian kanssa?
100-luvulla eKr. Kiinassa oli pulaa polttopuusta. Joissain kylissä käännyttiin läheisen bambumetsän puoleen polttopuun korvike mielessä. Koska bambu kasvaa erittäin nopeasti, jää sen sisälle ilmaonkalo ja rakenteeseen pieniä ilmataskuja. Kun juurileikattu vihreä bambu heitetään tuleen, vesi ja ilmataskut bambun sisällä laajenevat nopeasti kuumuuden takia. Tämä johtaa siihen, että bambun oksa poksahtaa kovaäänisesti, vähän kuin popcornkin. Kyläläiset luonnollisesti säikähtivät räjähdystä, mutta käänsivät tilanteen pian edukseen. He päättelivät, että mikäli ihmiset ja eläimet säikkyivät poksahduksia, niin varmasti sama pätisi myös henkimaailmaan. Niinpä bambunoksien poksauttelusta tuli tapa pitää pahoja henkiä loitolla ja samalla tuoda hyvää onnea kylään.
Noin 800-luvulla jKr. Tang-dynastian aikaan kiinalaisia, kuten monia muitakin, kiinnosti kovasti kuolemattomuuden salaisuuksien selvittäminen. Etsiessään keinoa ikuiseen elämään kiinalaiset alkemistit sekoittivat keskenään hiiltä, rikkiä ja kaliumnitraattia eli salpietaria. Näitä aineita yhdistettäessä seos räjähtikin yhtäkkiä. Ikuinen elämä jäi sillä erää ratkaisematta, mutta jotain muuta arvokasta kyllä keksittiin. Kun ruutia laitettiin bambun sisään, saatiin aikaan entistä isompi ja vaikuttavampi räjähdys.
Ajan mittaan bambu korvattiin paperirullilla, jotka kuitenkin säilyttivät bambumaisen muodon. Monesti sanotaan, että kiinalaiset keksivät ruudin, mutta eivät ymmärtäneet käyttää sitä aseena. Tämä ei kuitenkaan ole täysin totta, sillä 900-luvulla Kiinan armeija kehitti eräässä mielessä ensimmäisiä pommeja liittämällä paperi-ruutinyyttejä nuoliin. Testien yhteydessä huomattiin, että kun nuolet räjähtivät ilmassa, ne tuottivat kauniin valoesityksen. Värillisiä räjähdyksiä saatiin aikaan, kun mukaan lisättiin erilaisia kemikaaleja ja värillisiä papereita.
Kauppareittien vakiinnuttua Kiinan ja Euroopan välillä ruuti kulkeutui Eurooppaan. Siellä ruutia alettiin käyttämään aseellisesti, mutta myös ilotulitteet vakauttivat asemansa. Ilotulitteita käytettiin juhlissa viihdykkeenä. Esimerkiksi Pietari Suuri määräsi loisteliaan viiden tunnin mittaisen ilotulitusnäytöksen juhlistaakseen poikansa syntymää. Renesanssin aikana useita pyroteknisiä kouluja avattiin ympäri Eurooppaa, ja ilotulitteista tuli yhä monimutkaisempia sekä näyttävämpiä. Nykyajan taivaan täyttävästä väriloistosta on siis kiittäminen bambua, joka poksahti nuotiossa.
